Ökosahver ja luistelua

Eilen oli kiva päivä. Tein pari tuntia töitä, luistelin, kävin ensimmäistä kertaa Tallinnassa ekokaupassa ja illalla lasillisella viinipaikka Musissa. Raportoin taas tähän väliin vähän kuulumisia luistelusta, josta olen innostunut hiljalleen vain enemmän. Tällä viikolla treenasin kolme kertaa, mihin ajattelin jatkossakin pyrkiä. Ikävä kyllä tässä lajissa (harrastaville) aikuisille tarjotaan vain vähän treenimahdollisuuksia ja itsenäisesti täytyy tehdä paljon, mutta eihän se menoa hidasta. Olen myös kokeillut balettia luistelua tukemaan ja iltaisin harjoittelen jo tyytyväisenä spagaattia. Se tulee tarpeeseen, sillä harvalla lähtevät esimerkiksi vaa'at (meillä käytetään termiä arabesque, joka esiintyy baletissakin) ihan luonnostaan; notkeus ja tasapaino ovat edellytyksiä.

En aiemmin käsittänyt miten rankka ja pelottavakin laji taitoluistelu on - sitä kun tuntuu vaivaavan jonkinlainen "tytöt vähän leikkivät prinsessaa jäällä" -mielikuva. Sama itse asiassa koskee molempia rakkaimpia lajejani, ratsastus toisena. Niiden vaativuutta ei oteta yleisesti kovin vakavasti, koska ne ovat jotenkin leimautuneet "tyttöjen lajeiksi", ja oikein tehtyinä näyttävätkin ulospäin aika kevyiltä. Vuosikausien armoton treenaaminen ei välity lajista ymmärtämättömälle. Tytöt vähän paijaavat heppaa.. Voisin kirjoittaa esseen siitä miten ratsastus käsitetään ja mitä se todellisuudessa on. Hikeä ja kyyneliä, kylmää päätä ja kurinalaista harjoittelua. Molemmat lajit ovat myös kevyen liihottelun sijaan tapaturma-alttiita: esimerkiksi luisteluryhmässämme on puolen vuoden saldona yksi murtunut käsi ja muutama pahannäköinen pään lyöminen jäähän. Liikkumisen ilon lisäksi palkitsevinta onkin omien pelkojen voittaminen. Kolhut ja pienet murtumat paranevat, peloilla sen sijaan voi lamauttaa koko elämänsä. Jokainen käsittelee pelkojaan eri tavalla, minulle urheilu on yksi toimiva keino.

Sitten siihen viikonlopun "löytöön". Ekokauppa Ökosahverin sijainti ei ole kovin keskeinen, mutta lähelle pääsee julkisilla. Ekokaupoissa omaa viehätystään luovat tuoksut ja tunnelma olivat puodissa kohdillaan: aromaattista, seesteistä, rauhallista. Liike on suomalaisille tutumman Ruohonjuuren kaltainen, joskin ymmärrettävästi vähän pienemmällä valikoimalla. Tuntuukin hassulta miten tällainen tavallaan vain marginaaliselle kansanosalle suunnattu liike kannattaa Tallinnassa, syrjässä keskustasta. Liikkeessä kuitenkin oli koko ajan asiakkaita sen aikaa kun me siellä teimme ostoksia. Niin sanotusti "tavallisiakin" ihmisiä kai nykyään kiinnostavat esimerkiksi luomu, pientilatuotteet, lähiruoka tai vaikkapa ne erikoisjauhot. Myös tuorekasvisosasto puodista löytyi, mutta moni tuote oli jo vähän väsähtänyt. Sama ongelma, mikä vaivaa tavallisten kauppojen luomuhyllyjä. 

Entä sitten hinnoittelu? Turhan edullista hupia ekoliikkeissä shoppailu ei ole. Tein huvikseni nopean (ja rajoittuneen) hintavertailun, korissani Bourbon-vanilja, psylliumjauhe, kookosöljy ja kookosjauho. Kaikki tuotteet olivat 0,5-2 euroa edullisempia Ökosahverissa verrattuna sekalaisiin suomalaisiin ekokauppoihin. Erityisesti Bourbon-vaniljassa oli suurin hintaero. Nopeasti arvioituna ekokuluttaminen on siis paikallisittain melko kallista.

Jos teillä on vinkkejä, jakakaahan niitä: millaisia ekokauppoja Tallinnassa on ja missä on paras valikoima? Kannattaako Tallinnan reissulla ostaa jotain hintojen tai valikoiman puolesta? Minä innostun näistä puodeista vähän kausittain. Joskus on ihana saada kookosöljyä, erikoisjauhoja, kaakaonibsejä, gojimarjoja, luomukosmetiikkaa.. kaikkia saman katon alta. Mieheni halusi tällä kertaa Bourbon-vaniljaa, jota ei kaikkialta löydy, sekä aitoa kanelia (ei sitä myrkkykasvia), mutta se oli tällä kertaa puodista loppunut. Toiste sitten.

Illalla kävimme istumassa Musissa, joka oli meille uusi paikka. Minusta tunnelma oli ihanan seesteinen: pehmeitä sohvia ja tyynyjä, hämyinen valaistus, söpöilyä, ripaus retroa ja aistikkuutta samassa paketissa. Toimi. En tiedä paikasta ravintolana, mutta lasilliselle viiniä kannattaa vaikka joskus poiketakin. Musi oli lauantai-iltana aika hiljainen, mikä on vähän huono merkki. Toisaalta on kiva, kun ei tarvitse tunkea meluisaan ja täyteen paikkaan, mutta toivottavasti ihmiset löytävät Musin niiden trendikuppiloiden ulkopuolellakin. Viinivalikoima vaikutti ihan hyvältä ja oma punaviinini oli oikein suunmukainen. Ja tarjoilijamme hymyili kuin hangon keksi.