Sivut

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Kõlblik kuni..

..eli pieni tarina viimeisestä käyttöpäivästä. Mieheni toi kaupasta paketin valkoisia papuja - seuraavana aamuna huomasin päiväyksen heittävän yli viikolla. Hyvännäköisiä papuja, iso pakkaus, suoraan roskiin. Kyllä harmitti, ja mietitytti. Tein sen, minkä normaalisti tekee puolestani kauppa; hävitin vanhentuneen ruuan. Olin vastakkain sen tosiasian kanssa, että kaupat tekevät tätä normaalisti luultavasti todella paljon, vaikkei se tavalliselle kuluttajalle näykään.

Piipahdin viime viikolla Helsingissä käydessäni Kampin K-kaupassa, missä hedelmä- ja vihannespuolen hyllyt pidetään usein vähän liian täysinä, yltäkylläisinä kukkuroina. Tuotteen ottaminen vaatii välillä tasapainottelua, ettei käynnistäisi lumipalloefektiä. Eräs nainen saikin tällä kertaa pienoisen tomaattivyöryn aikaan ja kysyi surkeana, että mitä näille nyt tapahtuu? Myyjä sanoi silmää räpäyttämättä, että ne menevät suoraan roskiin.

Tapaukset saivat miettimään kuinka paljon kaupoista lopulta menee vanhentuvaa tai esimerkiksi lievästi kolhiintunutta ruokaa roskiin. Kun kaupan hyllyt loistavat punaposkisia omenoita, mistä tietää missä tuoteryhmässä eniten roskiinjoutujia kulloinkin on? Pystyykö kuluttaja vaikuttamaan asiaan mitenkään? Kuten niin monessa muussakin asiassa, on kai helppo elää kuplassa: kun näemme kaupassa vain tuoretta tavaraa, emme oikein edes tiedä mitä kulisseissa tapahtuu. Voisin kuvitella, että kauppojen "jämäsuhde" myös vaihtelee maittain.



Tuntuu, että suomalaisen kuluttajan kynnys on erityisen matala. Meidät on totutettu "hyvään": lähestyvä päiväys jättää tuotteet hyllyyn, kaupat ovat tarjonneet tavaraa ilmaisiksi vanhentuneen tuotteen löytäjälle, lattialle tipahtanut tomaatti menee roskiin.. Meidät on opetettu ajattelemaan, että ruuan pitää näyttää tietyltä, virheettömältä. Eikä varmasti tarvitse kauaa miettiä kenen etua tämä palvelee. Täällä Tallinnassa päiväysten venyttäminen on selvästi yleisempää ja pieni kolhu ei ole keneltäkään pois. Eilen ostetuista omenoista yksi oli luultavasti kierinyt pitkin lattioita: päältä punainen, sisältä yksi suuri hötöinen mustelma. Mieheni jätti samalla reissulla kookoksen ostamatta, kun epäili sen olevan samaa erää kuin edelliset kaksi, jotka päätyivät homehtuneina suoraan roskikseen. Saman päivän päiväyksellä tuotteita löytää helposti, ilman alennuksia tosin. Ja tavallaan onkin ihan hyvä, että kuluttaja joutuu sen tosiseikan eteen, että hyvää ruokaa menee kaupoista roskiin. Tuotteet eivät säily tuoreina ja houkuttelevan näköisinä ikuisesti. Eikä kolhu automaattisesti tarkoita, että tuote on pilalla. Mietin, eikö hintoja voisi porrastaa hedelmäpuolellakin, esimerkiksi pussittaa lievästi kolahtaneet ja myydä ne edullisemmin?

Kaupan tehtävä on tietysti tarkkailla menekkiä ja säätää tilaukset sen mukaisesti, mutta luonnollisesti on mahdotonta tietää kulloinenkin tarkka määrä. Liian vähällä tilaamisella riskeerataan ei oo:n myyminen, mikä Suomessa nostaa suuren haloon, täällä pienemmän - tai ainakin sitä tapahtuu usein, eikä kukaan tunnu hermoilevan aiheesta. On mielenkiintoista huomata, että tässäkin tapauksessa piti tulla toiseen maahan kunnolla ymmärtämään, että kauppojen totuus on jollain tapaa "retusoitu" versio todellisuudesta. Nopealla googlauksella selvisi, että aihe on myös puhuttanut paljon. Ruuan haaskaaminen harmittaa, joten vähin mitä voin tehdä on jatkaa samalla linjalla kuin tähän mennessäkin: kaikki syödään, mitä kaupasta tuodaan. Paitsi selvästi vanhentuneet, en minäkään halua pilaantunutta ostaa - vaikka lattialle pudonneen tomaatin voisinkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti