Alsace ja l'Auberge de l'Ill

Matkamme jatkui torstaina Berliinistä Ranskan puolelle Alsaceen. Alsace on viinintuottaja-alue joten myymälöitä, tilavierailuja ja maisteluita olisi ollut rutkasti tarjolla. Vierailumme jäi tällä kertaa kuitenkin pintapuoliseksi, sillä yövyimme alueella vain kaksi yötä ja nekin eri kylissä. Toisena iltana kävimme mieheni kanssa yhdessä Ranskan vanhimmista Michelin-ravintoloista, l'Auberge de l'Illissä, Illhaeusernin kylässä. Ravintola on vahvasti perheyritys - lähes 90-vuotias "perheen pappa" kävi tervehtimässä meitä pöydässä ja eräs nuorempi jäsen vei autollaan meidät takaisin hotellille kun pyysimme taksin tilaamista. Se kun kuulemma olisi tullut kaukaa ja maksanut sen mukaisesti, ihan mahtavaa vieraanvaraisuutta siis! Kotimatkamme oli vain vajaat kaksi kilometriä, mutta se kulki pilkkopimeää tienviertä ilman jalankulkulkutilaa ja menomatkalla kävellessämme törmäsimme käärmeeseen.. (tai ainakin vaskitsaan ;).

Illhaeusern on pikkuruinen maalaiskylä ja ravintola sijaitsee sen läpi kulkevan joen rannassa. Sorsat, joutsenet ja haikarat viettivät vieressä omaa iltaansa kun joimme alkudrinkkejä ulkona. Kaikki tarjoilijat tervehtivät huomaavaisesti "bonjour madame, bonjour monsieur". Englannin kieli löytyi myös vaivatta ja palvelu oli oikein huomaavaista, jämptiä ja ystävällistä. Oli upea ilta hienon ruuan ja ranskalaisen pikkukylän vieraanvaraisuuden ja ystävällisyyden parissa :) Kuvia illasta ei ole montaakaan ja ne vähätkin ovat näpsäisyjä kännykkäkameralla, turistikuvaaminen kun tuon tasoisessa paikassa ei ole kovin tyylikästä.

Seuraavana aamuna matkamme jatkuikin jo toiseen pääkohteeseemme Champagneen, Épernayn kylään, missä meillä on kaupunkiasunto viikon ajan vuokrattuna. En ole ikinä nähnyt mitään vastaavaa kuin Épernay! Pääkadusta Avenue de Champagnesta tulee mieleen mini-Monaco, keskustan ulkopuolella ollaan taas pienessä ranskalaiskylässä. Sampanjan valmistaminen on perinteikästä, kapeaa ammattitaitoa vaativaa ja laatutietoista, mutta samalla nöyrää ja maanläheistä puurtamista. Sampanja tulee maasta, viinitiloilta, ja sen juuret ovat vuosisatojen tai jopa -tuhansien päässä. Sampanjassa tuotteena ei siis tarvitse olla mitään ihmeellistä tai pröystäilevää - sellainen imago on pikemminkin markkinoijien luomusta. Olemmekin täällä tutustumassa nimenomaan siihen mistä sampanja tulee ja miten; millaisen perinteikkään ammattitaidon tuotteena ja millaisilta tiloilta. Siihen mikä tekee sampanjasta sampanjan, eikä niinkään siihen miten LVMH tuotteitaan markkinoi.

Onko teillä muilla yhtä mukavia kokemuksia ranskalaisista? Monesti kuulee ranskalaisia sanottavan tylyiksi snobeiksi, mutta koskeeko se pikemminkin isojen kaupunkien asukkaita? Vai onko koko tylyys jo aikansa elänyt klisee :)? Nuoret ihmiset täällä ovat olleet täysin englanninkielentaitoisia ja oikein ystävällisiä meitä kohtaan, kun taas vanhemmat ihmiset eivät välttämättä puhu englantia montaakaan sanaa. Ehkäpä sukupolvenvaihdos kohentaa täälläkin kielitaitoisuutta ja suhtautumista ranskantaidottomiin ulkomaalaisiin :)